On Elonkorjuuaamu. Tänään valitaan ne, jotka joutuvat lähtemään areenalle taistelemaan. Tai oikeastaan kuolemaan. Kukaan Vyöhykkeeltä 12 ei ole voittanut 26 vuoteen, ei sitten äidin ja isän. Istun huoneessani, Voittajien Kylässä sijaitsevassa talossamme. Vatsassani kiertää. Ovi aukeaa ja Rose, 15-vuotias isosiskoni tulee sisään. ”Miksi sinä täällä istut? Tule olohuoneeseen, Haymitch tuli käymään.” Hän vilkaisee ilmettäni ja tuhahtaa. ”Voisit näyttää vähän iloisemmalta. Miksi hermoilet noin paljon, sinulla on vain yksi lappu. Minulla oli viime vuonna kolme.” Mulkaisen häntä. Helppohan hänen on sanoa, hän ei ole tänä vuonna ehdolla… ”Olisinpa syntynyt vuotta aiemmin tai myöhemmin”, huokaisen. ”Huoh”, Rose huokaisee ja ärähtää: ”Tule nyt, kaikki odottavat sinua.”
--------

 

Saavumme aukiolle, minä, Rose, äiti, isä ja Haymitch. Effie Trinket seisoo lavalla naurettava turkoosi peruukki päässään. Äidin mukaan hän näyttää yhä samalta kuin 25 vuotta sitten. Capitolissa on selvästikin kaikki mahdollista, ajattelen. Otan paikkani 12-vuotiaiden joukossa, kun video pyörähtää käyntiin. Video on sama kuin joka vuosi, siinä kerrotaan miksi Nälkäpeli järjestetään. Se on silti pakko katsoa joka vuosi. Asiat eivät ole muuttuneet. Effie kopauttaa mikrofonia kokeeksi. Se toimii, ja hän alkaa puhua: ”Tervetuloa! On aika valita Vyöhykkeen 12 urheat tribuutit 100:teen Nälkäpeliin, joka on samalla 4. Neljännesjuhla. Koska sodan aikana Capitolissa kuoli paljon pieniä lapsia vanhempineen, tänä vuonna ehdolla on vain 12-vuotiaita ja 18-vuotiaita.” Katson nimipalloon. Nimeni on siellä, onneksi vain kerran. 18-vuotiaiden nimi on kahdesti. Tesseroita ei voinut tänä vuonna ottaa. ”Naiset ensin”, Effie heläyttää, ja menee nimipallon luokse. Hän nostaa yhden lapun, tulee takaisin mikrofonin ääreen ja avaa lapun taitokselta. ”Alice Everdeen!” Minulla kestää harvinaisen kauan rekisteröidä oma nimeni. Kun vihdoin tajuan, että Effie luki lapusta juuri minun nimeni, ikään kuin jäädyn paikalleni. Havahdun vasta kun Effie lukee nimen uudestaan, ja hoputtaa tulemaan lavalle. Lähden kulkemaan ikään kuin jalkojeni alla olisi pyörät. Nousen portaan ylös. Voi kunpa tämä olisi tavallinen Nälkäpeli, niin Rosella olisi mahdollisuus tehdä samoin kuin äiti aikoinaan. En tiedä, uhrautuisiko Rose puolestani. Tuskin. Menen seisomaan Effien viereen. ”Kas!” hän heläyttää. ”Sinähän taidatkin olla Katnissin ja Peetan tytär! Näköjään osallistuminen on verissä, pian selviää, onko myös voittaminen!” Effien kommentti sai oloni vain pahemmaksi. Näen perheeni ja Haymitchin kauhistuneet ilmeen. Ketkäköhän heistä tulevat valmentajikseni. Toivon Haymitchiä, sillä en kestä nähdä äidin ja isän epätoivoa, kun he kouluttavat minua. Haymitch on myös pitänyt äitiä ja isää elossa areenalla kahdesti. Toivottavasti se onnistuu nytkin. Effie menee poikien pallon luo, ja nostaa lapun. Hän menee mikrofonin ääreen ja lukee nimen. ”Daren Hawthorne!” 18-vuotias poika nousee portaita lavalle. Tunnistan hänet heti. Äiti inhoaa häntä. Hän muistuttaa paljon setäänsä Galea, jonka äiti tunsi. Daren on täynnä vihaa Capitolia kohtaan, joka surmasi Galen rangaistuksena kapinaan yllyttämisestä. ”Vapaaehtoisia?” Effie kysyy. Kukaan ei tule. Ei mikään yllätys. Kukaan ei halua olla meidän tämänhetkisessä asemassamme. ”Onnittelut Vyöhykkeen 12 tämänvuotisille tribuuteille!” Kukaan ei taputa. Kukaan ei tee mitään. ”Hyvää Nälkäpeliä! Olkoon onni aina puolellanne!”