Sisältää spoilereita ekasta kirjasta (Nälkäpeli) ja tokan alusta (Vihan Liekit). Tokan lopun ja kolmannen kirjan (Matkijanärhi) tapahtumii ei oo otettu tähän.
Nälkäpeli, ja kirjoissa esiintyneet hahmot kuuluvat kuuluu Suzanne Collinssille.
Alice, Rose ja muut kirjoissa esiintymättömät hahmot kuuluvat minulle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rauhanvartijat vievät meidät oikeustaloon, ja saattavat minut pieneen huoneeseen. Vierailijoilla on tunti aikaa hyvästellä, sitten meidät viedään Capitoliin. Ovi aukeaa, sisään tulee perheeni ja Haymitch. ”Onni ei selvästikään ole Everdeenien puolella”, Haymitch lohkaisee, ja hymyilen hiukan. Hän on oikeassa. Äiti istuu sohvalle viereeni. ”Minä ja Haymitch tulemme ohjaajiksenne. Peeta jää tänne huolehtimaan talosta ja Rosesta.” Saan aikaan vain tuhahduksen, mutta se näköjään kelpaa äidille vastaukseksi. Rose tulee lähemmäs. ”Ota tämä”, hän sanoo, ja ojentaa minulle medaljongin. ”Saat ottaa areenalle yhden esineen. Ota tämä.” Avaan medaljongin. Se on pyöreä, ja sen kanteen on kaiverrettu matkijanärhi. Sama, mikä on äidin rintaneulassa. Sisällä on kuva perheestäni. ”Kiitos”, ikään kuin korahdan, sillä en tunnu saavan kunnollisia ääniä aikaiseksi.

Tunti on pian kulunut. Automatka rautatieasemalle menee nopeasti. Kun nousen autosta, äiti kuiskaa korvaani: ”Kamerat kuvaavat. Älä näytä minkäänlaista tunnetta, kun nousemme junaan. Ole, kuin et tuntisi mitään etkä huomaisi kameroita.” Teen niin. Daren tulee Haymitchin kanssa perässämme. Juna on iso ja nopea. Effien mukaan olemme Capitolissa jo huomenna. Kokoonnumme kaikki, minä, Daren, äiti, Haymitch ja Effie televisiovaunuun katsomaan muiden Vyöhykkeiden Elonkorjuuta. Vyöhykkeeltä 1 arvotaan 12-vuotias tyttö, mutta hänen tilalleen tulee 18-vuotias Gory. Pojaksi valitaan 18-vuotias Chill. Molemmat näyttävät vaarallisilta, mutta he ovatkin ammattilaisia. Vyöhykkeen 2 molemmat tribuutit ovat vapaaehtoisia, tyttö 18-vuotias Ire ja poika 18-vuotias Hunter. Vyöhyke 2:kin on ammattilaisvyöhyke. Siellä on kunnia päästä Nälkäpeliin, ja he myös usein voittavat. Ire ja Hunter vaikuttavat todellisilta tappokoneilta. Vyöhykkeen 3 tribuutit ovat molemmat 12-vuotiaita, Vyöhykkeeltä 4 18-vuotias tyttö ja 12-vuotias poika. Poika on vapaaehtoinen. Yllättävää noin nuorelta, olettaisi, että vapaaehtoiset ovat 18-vuotiaita. Seiskan tyttö, 18-vuotias Demise vaikuttaa yhtä kuolettavalta kuin nimensä. Kympin tyttö on vapaaehtoinen 18-vuotias. Vyöhykkeeltä 11 valitaan 18-vuotias tyttö jonka nimi on Delin. Poika on 12. Kukaan ei ole vapaaehtoinen. Omaa Elonkorjuutamme emme sitten katsokaan. ”Kuten huomasitte, iällä ei ole väliä!” Effie yrittää piristää viittaamalla nelosen poikaan. En vastaa. Nelosen tribuutit ovat ammattilaisia, eli hetä koulutetaan pienestä asti. ”Noniin!” Haymitch täräyttää kovaan ääneen, ja me muut hätkähdämme. ”Nyt ovat kilpakumppanit tiedossa. Mitä te osaatte?” Emme vastaa. En tunne osaavani oikeastaan mitään erityisen hyvin. Jousen kanssa olen ainakin ihan surkea, eivätkä keihäätkään lennä minun heittäminäni. Ainoa mikä sujuu, on veitsen heitto. ”No, vastauksia!” Haymitch ärähtää. ”Osaan heittää keihästä. Ja olen aika voimakas.” Daren murahtaa. Kiva, noilla lihaksilla hän varmaan seivästäisi minut kymmenenkin metrin päästä. ”Entäs Alice?” ”Osaan heittää veistä”, mumisen. ”Hyvä!” Haymitch sanoo. ”Osaatte sentään jotain. Joskus oli sellaisia, joilta ei sujunut mikään.” Kaikki ovat hiljaa, kunnes Effie heläyttää tavalliseen tapaansa: ”Päivällinen on kohta valmis, suosittelisin teitä käymään pesulla.” Mulkaisen häntä. Emme me nyt niin likaisia ole, vaikka olemmekin Vyöhykkeeltä 12.

Menen silti suihkuun. Vaunuosastoni suihku on kymmenen kertaa hienompi kuin se, mikä meillä on kotona. Olemme niitä harvoja Vyöhykkeellä 12, joilla on suihku. Ne, jotka asuvat Saumassa, saavat lämmintä vettä vain keittämällä. Niin äiti ainakin on kertonut. Suihkun jälkeen avaan lipaston laatikon, ja valitsen sieltä yksinkertaisen sinisen mekon. Ruoka on herkullista. Jos Capitolissa on samanlaista kuin tässä junassa, en malta odottaa. Vaikka en kyllä ole innoissani syystä, jonka takia menen Capitoliin. ”Saavumme huomenna aamulla Capitoliin”, äiti sanoo ja kaikki katsovat häntä. ”Siellä teidät viedään valmisteluryhmän luo. Älkää haratko vastaan, vaikka ette pitäisikään siitä mitä he teille tekevät. Alice, sinulta ainakin vahataan sääret ja kädet. Se sattuu, mutta et saa laittaa vastaan, tuliko selväksi.” ”Tuli”, vastaan, ja juon kulauksen päärynämehua. Haymitch nousee ja sanoo: ”Tule Katniss, meidän pitää puhua valmennussuunnitelmasta.” Äiti nousee, ja he lähtevät vaunusta. Vilkaisen Effietä, ja hän kohottaa kulmiaan. Alkaa tulla myöhä. Nousen pöydästä ja menen vaunuosastooni. Vaihdan pehmeään yöpaitaan, joka ulottuu nilkkoihini asti, ja on muutenkin hieman iso. Menen maaten. Sänky on pehmeä ja upottava. Nukahdan hetkessä.